Toivon, että tässä olisi uusi alku.

Meillä on mieheni kanssa takana yritystä vuosi ja seitsemän kuukautta. Välissä on yksi koettu keskenmeno viikolla yhdeksän. Lukematon määrä toiveita ja odotuksen odotusta. Useita pienempiä pettymyksiä ja surua. Ei ,en ole vielä katkera. vielä.Olen kyllä kokenut kateutta raskaina olevia tulevia äitejä kohtaan - erityisesti toista ja kolmatta odottavia kohtaan. Kun minä saisin edes sen yhden kannettua maailmaan.

Lomalta palattuamme, ystävänpäivänä varasimme ajan lapsettomuusklinkalle. Keskenmenosta oli kulunut vuosi. Tuntui siltä, että haluan luovuttaa tämän asian huolehtimisen jollekin asiantuntijalle. Jollekin, joka toteaa meissä "vikaa" tai sitten ei. Haluan jakaa odotukseni, huoleni ja toivoni jonkun kanssa. Tietysti jaanhan sen mieheni kanssa, mutta en halua tehdä tästä meidän kahden koko elämän sisältöä. Toivon, että joku muu ottaa asiaa haltuun meidän kanssa.

Ja onhan meillä toki muutakin sisältöä elämässä kuin tämä suunnatonta kärsivällisyyttä vaativa yhteinen projekti. Meillä on ihana koti, rakas koira, työmme ja vapaa-aikana yhteiset harrastuksemme. Silti vain yhtä asiaa toivomme näin hartaasti.

Toivon, että tämä olisi meille uusi alku. Että aika lapsettomuusklinikalle olisi jokin maaginen teko, joka tekisi minut raskaaksi.

Tässä johdantoni blogille, jossa tulen kertomaan ajanjaksosta elämässäni, joka tuntuu suunnattoman tärkeältä ja merkitykselliseltä. Juuri nyt myös raskaalta ja epävarmalta. Nähtäväksi jää saammeko jakaa myös ilon ja onnen.