Hartaasti toivomaamme äitiyteen valmistautuminen tuntuu nykyään kilpavarustelulta tai ainakin maratooniin valmistautumiselta. Kolmisen kuukautta sitten aloin kai ottamaan jotenkin tosissaan ruokavalio-, vitamiini-, ja liikuntasuosituksia. Eipä silti olen aina olut varsin liikkuva ja sopusuhtainen - ehkä hieman alipainoon taipuvainen. Vaivana on perintönä saatu Pohjois-Karjalainen korkea kolesteroli ja herkästi kipuileva ylävatsa. Molempia on tutkittu ja tutkittu. Syytä ei löydy. No jaa kolesterolini on selkeästi perinnöllistä.

Osittain näistä syistä johtuen, osittain siksi, että halusin valmistautua mahdolliseen äitiyteen, olen pistänyt ruokavaliotani remonttiin viime aikoina.

Joulukuussa otin käyttöön kalanmaksaöljykapselit ja monivitamiinit, joissa on lisättynä foolihappoa. En polta, syö lääkkeitä enkä käytä muitakaan päihteitä. Silloin tällöin olen nauttinut lasin punaviiniä, jolla on tunnetusti pieninä määrin käytettynä suotuisa vaikutus verenkiertoon (?) joopa.joo. Voisko paremmassa kunnossa olla kolmekymppisen kroppa. Ja miksi se silti on niin helvetin vaikeaa?

Niin ja olen minä sitäkin ehtinyt kokeilla, että en välitä syömisistäni tai juomisistani tämän yrityksen aikana. Otin kerran kunnon kännitkin - uutena vuotena - kun tiesin etten ole raskaana eikä ovulaatio ollut lähellä. Tavoitteena oli tietysti relata ja käyttää humalan tuoma estottomuus miehen kanssa makuuhuoneessa hyväksi. No jaa - taisin sammua alta aikayksikön, kun pääsin kotiin ja lopputuloksena oli vain paha olo.

Ja haluan minä muutenkin voida paremmin. IHmiset tunkee ihme myrkkyjä naamaansa -energiajuomia, viinaa, karkkia, nikotiinia, kofeiinia. Onhan niitä kautta aikojen käytetty, mutta entistä vahvemmin on tullut sellainen olo, että haluan puhdistaa ruokavaliotani kaikesta turhasta kuonasta. Olen miettinyt myös lihasta luopumista. Olispa se osittain ekologinenkin päätös.

En minä mikään takakireä ruoan suhteen ole. Haluan vain paremman olon. puhtaammaan. Eikä siitä kai mitään haittaakaan voi olla. Ja saahan sitä aina toivoa, että tällä kaikella olisi merkitystä, siihen että tärppäis.

Ja tämä oli vasta ruokavalion fiksaamista - entä sitten jos päädytään todellisiin hormonihoitoihin, IVF:iin ja muihin vastaaviin menetelmiin mitä niitä nyt onkaan? Vähän pelottaa. Mitä vastaanotto tuo tulleessaan? Vielä kolmisen viikkoa aikaa lekurille.